Aamupäivä meni hyvin, lapsilla alkoi koulu ja aamu oli täynnä pientä valmistelua ja jännitystä totta kai. Mulla oli tuttuun tapaan vapaata ja kävin pitkästä aikaa hierojalla, teki kyllä hyvää! :) Hain J:n koulusta 3 ja leikittiin kotosalla hetki.
Tämän jälkeen lähdin kuskaamaan taas kahta nuorimmaista ja liikenne oli järkyttävä koulujen alettua! Odotettiin punaisissa valoissa ja valojen vaihduttua, jono liikkui hitaasti ja sitten yhtäkkiä PAM, olen kiinni edessäolevan takapuskurissa ja tajuan, että ajoin juuri kolarin!! Ensimmäinen reaktio oli vaan OMG, mitä tapahtui! Ajoin edessäolevan perässä tien sivuun ja nousin autosta katsomaan miten kävi. No, peltihän siinä oli rytyssä ja totta kai oma enemmän kuin edessäolevan. :(
Menin totta kai paniikkiin ja hieman shokkiin, koska ei mulle ole koskaan käynyt mitään tällaista. Vanha rouva nousi autosta ulos ja tuli katsomaan tilannetta. Lapset autossa kunnossa, sillä vauhtia oli varmasti 5mailia/tunti, mutta totta kai kaikki hieman pelästyivät. Hetkeäkään miettimättä soitin host-äidilleni ja kerroin tilanteen, joka käski mun vaan rauhoittua ja odottaa siellä. Kaikki kuulemma on hyvin ja selviää. Vanha rouva oli hieman nyrpeä ja tahtoi soittaa poliisit. Hänen autossaan tosiaan muutama hassu raapaisu, kun taas omani oli hieman enemmän vaurioitunut!!
Poliisi tarkasti totta kai ajoluvat yms, ja pienen tovin kuluttua hän tuli lippujen ja lappujen kanssa ja selitti lisää. Sain varoituksen turvavälin laiminlyömisestä, huh selvittiin säikähdyksellä! Ja pääasia, että kenellekään ei käynyt mitään, kaikki kunnossa! <3 Host-äiti tuli hakemaan lapset ja vanhin lapsista tuli halaamaan nopeasti ja käski mun rauhottua ja ajaa takas kotiin vaan.
Oli tosiaan tarkotus lähteä hakemaan Jussia lentokentältä, mutta jouduin tyytymään junaan ja bussiin. Kentällä jännityksissäni odotin, koska pääsen näkemään rakkaan 5kk jälkeen ja kun vihdoin näin Jussin, juoksin vaan halaamaan! Ehkä maailman ihanin tunne nähdä rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa! <3 Kyllä samantien unohtu yksi kolari. Otettiin taksi kotiin, jossa meitä odotti hampurilaiset! Jussi pääsi asettumaan taloon ja sai lämpimän vastaanoton! :)
Kyllä täytyy sanoa, että olen onnellinen, että mulla on maailman paras host perhe!!<3 Olin tietysti tosi paniikissa siitä kolarista, mutta totta kai myös mieleen tuli heti, että kylläpä noloa ja entä jos hostit on vihaisia. Mutta toisin kävi: vanhemmat kysyivät heti olenko kunnossa ja sanoivat, että asiat hoidetaan kuntoon, muovia saa aina korjattua, mutta ei ihmisiä. Ihania ihmisiä! <3 Mutta näistä taas opitaan: osaapahan toivottavasti olla jatkossa entistä varovaisempi ja tarkkailla liikennettä paremmin,sillä täällä jos jossain liikenne on hullua!!
-Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti