It's time to go!

Eli siis lähdin Suomesta jo 25.3 ja äiti ja Jussi saatto mut kentälle. Jouduttii lähtee joskus 3 aikoihin yöllä, koska lento lähti jo 8 Helsinki-Vantaalta. Halusin olla ajoissa, koska väkisinki pienet hermostumisen merkit oli havaittavissa. Edelliset päivät meni vähä sekavissa fiiliksissä, koska tiesin et ei oo montaa päivää jäljellä ja vihaan jättää hyvästejä. En uskonut et se olis ollu niin vaikeeta, mut kyllähän sitä itkua sai vääntää melkei joka päivä. Vaikka sain tietää jo mun tulevasta host perheestä loppusyksystä, ajattelin et kun siihen on viel niin paljon aikaa ni ehdin hyvin hyvästelee kaikki iha rauhassa, mut toisin kävi. Eniten mua tietty huoletti jättää kaikki rakkaat tänne vaik omalla tavallaa odotti et pääsee lähtee. Toiseksi tää oli mun eka reissu YKSIN, joten olin siitäki iha hermona, koska tiesin että Lontoossa täytyis odottaa 7 tuntia. Mut sit se vaan oli tehtävä, jätettävä poikaystävä ja äiti kentälle kyynelien kera ja marssittava sisään! JA MÄ TEIN SEN! 

Lentojen suhteen kaikki meni kivasti vaik kyl se oli yhtä vuoristorataa tunteiden kanssa ku välil itketti ja välil taas jännitti ja ehkä jopa vähän kiehtokin uudet paikat. Lento Nykiin oli kylläki aika puuduttava, koska olin ollu hereillä lähemmäs 10 tuntia ja sit piti täytellä kaikkia lippulappuja, joista en tajunnu mitään ja sillo olis tarvinnu sitä tukea ja turvaa. Onneks mun viereisellä paikalla istu yks poika, jolta sit kysyin epäsuomalaisittain apua ja se onneks osas vähän auttaa. Loppujenlopuks sain kaikki täytettyä ja matka jatkui. Ja kyllä, vihdoin oltiin perilä J.F.K:n lentokentällä ja odotettiin passien tarkastusta. Kaikki meni kivasti eikä tarvinnut mitään ihmeellistä selvitellä. Laukkukin löytyi suhteellisen helposti. Sit vaan odoteltiin kaikkia au paireja aulassa ja sen jälkeen bussilla kohti training schoolia. 

Training school oli aika vanha paikka ja en oikein osannu odottaa mitään. Huonejaot meni sen mukaan, minne päin oli menossa ja mulla oli yks Kolumbialainen au pair samassa huoneessa. Training School lyhyesti : huoneet = KAMALAT, ruoka = KAMALAA (koko viikko mentiin salaatilla ja aamupalalla muroja).



Olin ainut suomalainen siellä, joten alkuun tuntu tosi tyhjältä, sillä ekaa kertaa elämässäni tuntu ettei mulla ole ketään!! Yllättäen siel oli paljon saksalaisia, jotka totta kai puhuivat pelkkää saksaa, joten ei mitää mahkuja ymmärtää. En oikeastaan ees koittanu hirveesti hakea mitään ystäviä sieltä, ku tiesin ettei kovin moni oo tulossa samaan suuntaan mun kanssa. Meijän luokka oli kyl tosi kiva ja ryhmätöissä tuli sit tutustuttua ihmisiin. Päivät vaan veny tosi pitkiksi aina ku joka päivä oli tosi tiukka aikataulu.

Ylläripaketti mun host perheeltä, ne oli maksanu mun opastetun kierroksen Nykissä ja sit lipun Top Of The Rockiin ja sit tuolla oli muutenkin vähä kaikkea pientä sälää.

-Essi