koulua,shoppailua yms.

Alotin lauantaina mun koulun Boston Academy Of Englishissä, jonne mun piti lähtee joskus 8 aikoihin aamulla. Jouduin menee T:n kanssa sinne ja matkaan menee joku puolisen tuntia, riippuen tietty ruuhkasta. Auton jätin Riversiden parkkipaikalle, joka on mun linjan ensimmäinen pysäkki. Mun host-perhe onneks maksaa mulle meno-paluun ja parkkimaksun 12 viikon ajalle. Yks suunta Bostoniin on 2 dollaria, et aika edullisesti pääsee sinne.

Koulussa meijät jaettii eri luokkiin ja mun ylläriks mun huonekaveri training schoolilta oli samassa luokassa mun kanssa! Luulin ettei ees nähtäis enää ikinä, mut oli todelline sattuma kyllä. Meijän luokassa keskusteltii vaa eri aiheista ja opettaja oli tosi selkee ja sen puheesta sai selvää. Mulla oli alusta asti vähä sellanen fiilis, et kaipaan vähä lisää haastetta, sillä mun ryhmässä oli tosi monta, joiden puheesta ei oikeesti saanu selvää! En väitä et ite olisin mikää hyvä vielä, mut kyllä paljon parempi ku moni mun ryhmässä. Kysyinki tuntien jälkeen jos saisin vaihtaa ryhmää yhtä korkeemmalle levelille ja se onneks onnistu ja ens viikon oon vähä haasteellisemmassa ryhmässä! Tiedän nimittäin, et tarviin mun ympärille ihmisiä, jotka on hyviä englannissa, jotta voin sit ite kehittyä ja oppia enemmän. Oon mieluummin heikoin oppilas hyvässä ryhmässä, jotta saan enemmän irti. Joten ens viikkoa odotellessa! 

 Viikonloppu meni kivasti ja nyt on taas uus viikko alkamassa, toivottavasti sääki pysyy kivana, koska oon huomannu, et mitä kivempi ilma sitä paremmalla tuulella oon! Ja tänään kävin ekaa kertaa cycling-tunnilla täällä, oli kyl aikas hurja meno siellä! Alkuun oli vaikee kuulla, mitä se ohjaaja sano sinne mikkiin ku kaikki kävi nii äkkiä, mut erotin onneks "Keep going, you can do it!". Oli kyl tosi hikinen tunti, oon ehdottomasti menos uudelleen joku päivä! :) 

Aina voi myös shoppailla hyvillä mielin, löysin yhden kivan mekonki! Otin aikasemmin kuvan mun vaatekomerosta, jotta voin nähä kui vähä vaatteita mulla oli mukana. Tän vuoden jälkeen aijon ottaa uuden kuvan ja kattoa mitä kaikkea sinne on ehtiny kertyy! Onneks mun host äiti sano jo et kaikki heijän aikasemmat au pairit on ollu hulluja shoppaamaa ja vuoden jälkeen on tarvinnu muutama lisälaukku ostaa kaikille niille uusille tavaroille, joten sitä odotellessa! ;) 

PS. Ajoin tossa viime viikolla tommosen huomiotötterön päältä meijän pihalla ja totta kai se meni tuhannen palasiks! Mun host poika repes nauraa ku olin tietty iha anteeks pyytämäs ja paniikis et mitä tapahtu. Sit se totes vaan et ei hätää, se oliki tommone vanha halpisversio, et voidaa ostaa uus joku päivä! Että tämmöstä tänne, mulla on kyl kivoin host-perhe, love you! <3
  

-Essi

-

Tajusin eilen, että oon ollu tasan kuukauden maailman toisella puolen. Lähdin nimittäin Helsingistä 25.3! Mihin tää aika oikein menee, tuntuu et on jo niin paljon ehtinyt tapahtua. No anyway, tänään meillä oli au pair meeting meijän uuden LCC:n luona, koska se halus nähdä meijät ja tutustuu vähän paremmin. Syötii siellä vähä aamupalaa ja juteltii vaan, olin ainut joka ei osannu saksaa, joten heti alkuun sanottiin, että puhukaa joko suomea tai englantia. :D Oli kyl tosi kiva nähdä se ja ensivaikutelma oli tosi hyvä! 

Sen jälkeen kävin nopeesti kyselemässä tosta Wellesleyn yhestä korjausliikkeestä, mitä puhelimen näytön korjaus maksais, koska mun suomipuhelimesta hajos näyttö yks päivä, joten se ei nyt toimi. Korjaus maksais 186 dollaria, joten koitan nyt selvittää, saiskohan jostain halvemmalla vai pitäiskö lähettää jo Suomeen se takas ja korjauttaa siellä. Koska tolla hinnalla saa jo melkein uuden puhelimen. 

Kävin myös ekaa kertaa treenaamassa siellä salilla, johon just liityin! Se oli tosi upee paikka, siellä oli vaik mitä! Tuntu et puolet ajasta meni siihen et ihmettelin niitä juttuja. Siel oli jopa peilit useimpien laitteiden edessä et ku teit jotain ni näit meneekö oikein. :D Siinä onkin sit kunnon motivaatio ku näät omat lihakset(mitkä ne on?) ja voit treenata kovemmin! ;) Mut oon kyl tosi tyytyväinen et liityin, koska urheilu on mulle tosi tärkeetä ja ehkä pystyy välttää kaikkii turhautumisii ku pääsee vähä purkaa. Ja sit ku on viel kaveri kenen kans käydä ni täähä on iha perfect! 

Käytiin illalla vielä vähä syömässä kiinalaisessa Lindan ja Marian kanssa ja piti mennä leffaan, mut väsy iski kaikilla ni päätettii mennä vaan kaikki kiltisti nukkuu. Huomenna uusi päivä edessä ja mulla alkaa koulu, joten ei muuta ku silmät kii ja unten maille! 


-Essi

Jeee!

Eilen aamulla nähtiin Lindan kanssa ku se oli tullu viikon reissulta Suomesta. Sain pienen tuliaisenkin: ruisleipää ja lakuja, joita olin toivonukin!! Jee, kyl nyt päivä on pelastettu!! 

 

Tuli myös juttua myös kaikista kuntosaleista ku oon koittanu selvittää, et missä olis jotain ryhmäliikuntatuntejaki, mut en oo löytäny mitää hyviä ku tääl Wellesleyssä on aika hintavia paikkoja. Kas kummaa Linda sano et Boston Sport Clubilla oli just eilen 24.4 joku tarjous, et saa jäsenyyden 49 dollarilla 150 dollarin sijaan ja sit kuukausimaksu oli 73 dollarii sit siit eteenpäin. Käytiin siellä paikan päällä ja jäin miettii sitä viel. Iltapäiväl aloin pohtii et onhan se kallis, mut sit ku aattelin ni oon kyl valmis maksaa sen ja se on kuitenki yhest viikon palkast pois kuukaudessa ja silti jää viel. Ku voishan senki rahan paljon turhempaan käyttää. Ku treenaaminen on mulle tärkeetä ja nautin siitä ja sit on syy lähtee aina vähä pois täält kotoot ja ottaa sitä omaa aikaa ja totta kai pysyy kunnossa! Mun host äitiki sano et loppupeleis toi ei oo kallis ku miettii näit normaalei hintoja täällä. Kävin myös ostaa uudet lenkkarit, joten todellaki on syy alkaa kuntoilee ja viel ku voidaa käydä Lindan kans yhes purkamas turhautumisii ;)!

JIIHAAA!

Jee mua odottaa kesäkuussa 9 päivän reissu Kreikkaan mun host perheen kanssa, oon niin innoissani!! En oo koskaan ollu Kreikassa ja siks onki hienoo nähdä se nyt! Mun host isällä on siellä joku työmatka ni mennään koko perhe siinä samalla. En usko et se on koko viikkoa, ehkä muutama päivä vaan, mut onneks ite saa nauttia auringosta ja maisemista!! :)

Sitä reissua varten tietty tarvittii yhtee paperiin allekirjotus EF:n toimistolta, jotta pääsee sit takas tänne ku ei oo USA:n kansalainen. Lähdettii tiistaina Leonan kanssa metsästämään sitä toimistoa sit aamulla, otettii T Bostoniin. Oltii kyl saatu paljon neuvoja miten sinne mennään, mut kuinka ollakaa, niit mutkia meinas tulla siin matkal pari. :D Yhdellä pysäkillä olis pitäny jäädä, mut joku mies tuli kysyy et ollaanko Virosta kotosin ku hän oli kuullu meijän puhuvan suomea. No siin se sit oli iha innoissaa juttelemas ja kerto osaavansa pari suomalaist sanaa, mm. ankanpaisti ja montako henkilöä huoneessa on. No siin se meijä pysäkki sit meniki. Mentii yks eteenpäin ja tultii takas. Se paikka näytti iha ankeelt ja meinattii et onkoha se toimisto täällä edes. Onneks näin yhen ison rakennuksen, jossa oli EF:n logo ja mentii sinne, saatii allekirjotus, jossa meni se kaks minuuttia ja lähettii kotii.


Mun host äiti heitti mun kans kotona ylävitoset ja sano et nyt ei tarvii huolehtii mistää. Alkuun se oli iha huolissaa et tarviinko jotai viisumia Kreikkaan, mut sanoin sit et Suomi on antanu Kreikalle nii paljon rahaa et ei luulis olevan mitää ongelmaa. Sit se äiti heitti vaan läppää et mua odottaa varmaa siellä punanen matto ja kauheet palvelijat. Ehkä ei kuitenkaa. Mut jee, reissua odotellessa!!


-Essi

Cape Cod ja Marathon

Käytiin mun host perheen kesäasunnolla yks viikonloppu, lähettii sinne sunnuntaina ja tarkotus oli olla yks yö, koska noi oli ollu siellä viimeks joskus syyskuussa ja toi äiti halus käydä siellä vaan kattomassa. Oli kyllä sit vähä erilainen ku meijän kesämökki. Sehän oli isompi ku meijä koti Suomessa. Ja toi on siis MÖKKI. Mut oli kyl ihana paikka, vaikkei ollu viel kovin lämmin, mut tosi rauhallinen ja oikei semmonen rentoutumismesta! Uskon et se on kesäl iha super ku pystyy olee altaalla ja kävelee iha vieree siihen rantaan ja nauttii kaikesta!

Käytiin siellä sunnuntai-illalla vielä dinnerillä yhdessä italialaisessa ravintolassa ja oli kyl tosi hyvää ruokaa. Seuraavana maanantaina oli sit viel vapaata kaikilla täällä ku oli se Boston Marathon. Käytiin siel Cape Codissa yhdessä pienessä kahvilassa aamupalalla, ku ei oltu kauheesti varattu mitää evästä mukaan ku oltiin iha vaa yks yö siellä ja sen jälkeen alettii tekee lähtöö kotiin. Mentiin mun host isän kanssa kattoo maratonia 15 mailin kohdalle ku se oli iha meijä talon lähellä. Oli huikeeta kattoo miten eri ikäset ihmiset juoksi vaan ja kaduilla oli iha sairaasti ihmisiä kannustamassa. Mun hostien yks kaveri oli kans juoksemas, mut ei ehitty näkee sitä. Joku tunti reilu tunti siit eteenpäin ni sit kaikki kosahti! Mun hostit huusi mulle, et tuu äkkii kattoo mitä maratonilla on tapahtunu ja uutisissa oli, et maaliviivan vieres oli räjähtäny. Mun äiti sano heti et älä mee Bostonii tänää. Totta kai kaikki oli vähä järkyttyneitä ku ei täällä ikinä tapahdu mitää. Seurattii sit niitä uutisia siinä pisin iltaa. 

Sillä viikolla tolla pojalla ei ollu koulua ollenkaan ku sillä oli lomaviikko ja toi isä teki töitä kotona ku sen office on Bostonissa ni siel oli nii monet tiet suljettuna ku tietty viranomaiset etti kaikkia todisteita joka puolelta. Oli nii helpottunu olo ku sai kuulla et kaks tekijää on löydetty ja niit yritetää saada kiinni. Ei mua sinäänsä se tilanne pelottanu ku en ollu ite ollu siellä ja ku aina on vaan semmonen asenne, et mitä itel nyt vois sattuu. Mut toisaalta kyl välil mieles kävi et mitä jos niist jompi kumpi pyörii jossai ja sit ite on siellä. Perjantaina tääl meijä seudulla oli poistumiskieltoja ku tietty poliisit ja kaikki halus ettei kukaa ylimääränen ole missään. Varsinaisesti sitä kieltoa ei ollu täs meijä kaupungis, mut silti kaikki suositteli et pysytää kotona vaan. Illalla silti noi mun host vanhemmat lähti tohon läheiselle Country Clubille  ja olin lasten kans kotona. Onneks illan aikana selvis, et molemmat epäillyt on saatu kiinni, toinen niistä kuoli jo aiemmin ku ne metsästykset oli käynnissä. Mut aika hurjaa et on ollu tosi lähellä pommi-iskua, hui!

-Essi

Arkea Amerikassa!

Kerron vähän millanen arki täällä on. Yleensä mulla on aamusin töitä 6.45-8.15(tai 8.45), jonka jälkeen 3 asti vapaata ja sit oonki 3-8.30(tai 9.00). Eli aika selkee rytmi. Aluks vapaa-aika meni aika pitkälti siinä, et jutteli Suomeen päin skypen kautta ja muutenki selvitteli kaikkia juttuja, mut nyt uskaltaa jo mennä kiertelee ja kattelee paikkoi ilman et tarvii ottaa hirveetä stressiä jos vaikka eksyy! :D Ja ku suomalaisittain kysyähän ei kannata!  

Oon aika pitkälti ton kohta 9-vuotiaan pojan kanssa ja sillä onki aamusin aikamoiset aamupalatoiveet. :D Maanantaisin on köyhiä ritareita, eli siis ei todellakaa Suomen köyhiä ritareita. Tiistaisin se voi syödä mitä vaan haluaa. Keskiviikkona on vohvelipäivä ja olin yks aamu iha hämmennyksis ku tajusin, et se paketti on se sama, mitä meil on Suomes siel Amerikka-hyllyllä! :D Eli lisää vaan vesi ja öljy! Torstaina on muffinssei, jotka tehää keskiviikkona valmiiks, eli siis jauhoseos ja kananmunaa ja vähä oljyy ja vettä ja uuniin, täs teille vähä leipomista! Ja perjantain pannukakkuja samasta Amerikka-valmisjauhopurkista ku vohvelitki. Ja sit tietty lounas ja snack pitää tehä valmiiks joka päivä reppuun. Se ei kovin vaikeet oo ku keittää vähä makaroonii ja laittaa parmesanii purkkii ja kaakaoo ja välil jotai hedelmii. Keskiviikkosin on puolipäivä eli se pääsee jo 12 koulusta. Yleensä sillo noilla on playdate eli joku kaveri tulee tänne leikkii tai sit joskus toisinpäin. 

Mulla on useimmiten joka sunnuntai vapaa, tietty jotain poikkeuksia saattaa olla jos noilla vanhemmilla on jotain menoa. Joskus lauantaitki on vapaita ja yleensä sillo koitetaa keksii jotain ohjelmaa suomityttöjen kanssa. Ollaa käyty leffassa täällä jo muutamaan kertaan vaik oonki ollu vast alle kuukauden. Ja jotenki vahingos mones leffas on ollu silmäniloa aika kivasti, mm. Bradley Cooper ja Ryan Gosling.... 

Autolla ajaminen täällä ei olekaa niin kauheeta ku luulin. Aluks mua kauhistutti ajaa tolla isolla perheautolla, mut kyl nyt sitä jo on tottunut kummasti! Ehkä nyt olis ongelmia ajaa kotona Suomessa pienellä Fiatilla ja muutenki vaihteellisilla autoilla ku tääl kaikki on automaatteja suurimmaks osaks. Meijänki perhees on kolme autoa: isäl, äitil ja mulla. Se on kyl tosi hyvä ku toi isä tekee pitkiä päiviä Bostonissa ja matkustelee aika paljon työn puolesta ni tietty se tarvii oman auton. Ja sit toi äitiki menee aina hakee noit lapsia kouluista ja vie kans niitä joka paikkaan, ni monesti menee iha ristiin kaikki kuka on millon missäki. Eli täälläkää ei oo varsinaista aikaa, et ollaa kaikki samaa aikaa kotona ja syödää dinneriä. 

Kirjottelen vähä jälkikäteen näitä ni ei meinaa muistaa kaikkia, mut kirjottelen taas lisää kunhan pääsen ajan tasalle!  


-Essi

Jännitystä ilmassa!

29.3 oli päivä, jota oltii kaikki koululla odotettu: host perheisiin saapuminen! Lähdettiin training schoolilta joskus aamulla 9 maissa ja jokaista au pairia odotti joko taksi tai bussi. Mentiin niiden au pairien kans samaa matkaa, jotka tulivat samalle alueelle. Meijän bussissa Massachusettsiin oli tulossa vaan 5 au pairia. Matka meni suht kivasti, vaikka tiedos oliki reilun 5 tunnin matka, onneks tehtii muutamia pysähdyksiä. Vähän ennen kolmea kaikkia alko pikkusen jännittää, ku bussi alko olla lähellä asemaa, josta host familyt sit tuli meitä kaikkia hakemaan. Kaikki alko vilkuilee ulos ja ettii omia perheitään. Mä huomasin mun perheen ku nuorimmainen ja keskimmäinen piteli "Welcome to our family Essie"- kylttiä! Sit tuli eka fiilis et hitto täällä sitä nyt ollaan! Tunnistin sit sen äidinkin, ku olin nähny valokuvia mun perheestä ja sit mun perheen edellisen au pairin Iidan, jonka kans olin aikasemmin Facebookis jutellu. Mun perhe yleensä kuulemma haluu pitää vanhan ja uuden au pairin muutaman päivän päällekkäin et se on sit uudelle kivempi päästä mukaan talon tavoille.
 


Kaikki toivotti mut tietenki tervetulleeks ja ajettii sielt asemalta kotiin. Ensimmäinen ajatus talosta oli et ompas iso talo! Olin vaa nähny yhden kuvan, mut todellisuudes se oli viel paljon isompi. Olinki alkuun et eksyn tänne varmaan. Sain tietty alkuun vähä purkaa mun tavaroita ja Iida näytti mulle kaikkii paikkoja ja kerto vähän talon tapoja, se helpotti kyl sitä alkujännitystä paljon! Oon niin onnellinen et oltiin päällekkäin, koska Iida pysty selittää niin monen asian suomeksi ja pystyin sitä kautta sopeutuu joukkoo vähä paremmin ku alkuun oli tosi kova koti-ikävä. 

Viikonloppuna Iida esitteli mut muille suomitytöille, jotka asuu tääl lähistöllä ja oli tosi kiva nähä niitä! Ne näytti mulle Cheesecake Factoryn, jossa söin ekan juustokakun Amerikassa, oli kyl aika huikee! Tarjoilija oli kyl nii törkee, et noiki oli et hyvän kuvan saat heti täst paikast! Ennen ku tulin ni ajattelin, etten haluu kaveerata liikaa suomalaisten kanssa, koska sit en opi kieltä niin paljon, mut näin jälkikäteen ajatellen se on iha hyvä juttu, koska jos joku asia ottaa aivoon, on nii pal helpompi purkaa se suomeks ku sönkätä enkuks jolleki. :D Ja toiseks ne ymmärtää ettei tää au pair elämä aina oo nii herkkuu. 

Iida oli siis mun kanssa 6 päivää ja tuntuu, et oltais tunnettu aina, koska oli tosi helppo tulla juttuun! Luulen et tullaan kyl olee yhteyksissä! Käytii siin ajassa kiertää vähä paikkoi täällä lähiseuduilla ja Bostonissaki nopeesti kääntyy. Sain tietää missä mun koulu on, jonka alotan 27.4(Boston Academy Of English) ja käytii tietty Hard Rock Cafessa. 

-Essi

NEW YORK!

Torstaina 28.3 oli sit luvassa New York! Lähdettiin kahdella bussilla ja noin tunnin bussimatkan jälkeen kierrettii kohteita oppaan kanssa parin tunnin ajan. Ensimmäinen fiilis Nykistä oli VAU! Kaikki oli niin isoa ja hienoa, en oikein tiiä miten selittäisin sitä fiilistä. Mut oli upeeta nähdä kaikki ne maisemat, joista oot vaan aina voinu haaveilla näkeväs! Tietty ekaks mentii kattoo semmoselta tasanteelta vapaudenpatsasta, tosin vähä kaukaa, mut tulipahan seki nähtyä! :D

Sit kierrettiin bussin kanssa aikamoinen lenkki ja käytiin mm. Central Parkissa nopeesti kääntymässä ja siin bussissa ollessa meijän opas kerto kaikkii paikkoi mis on kuvattu kaikkia leffoja ja mikä mikäkin rakennus on, mut siinä ihmetellessä ja ihaillessa puolet tiedosta meni ohi. Mut silti aivan upee reissu! Aijon kyllä silti mennä monet kerrat Nykiin kattelemaan! 

Time Warner Center

Meijän kierros päätty sitten sinne Top Of The Rockiin ja oli kyllä aivan upeet maisemat! Sit olikin vapaa-aikaa vajaat 2 tuntia. Seki aika hujahti tosi äkkiä ku ihmetteli kaikkea suurta. Ei voi muuta sanoa ku et upea paikka! Tässä vielä kuvia, jotka kertoo varmasti enemmän ku tuhat sanaa! 

Empire State Building

Top Of The Rockin edustalta

Tytöt Kolumbiasta :)

Top Of The Rock

 Rankan päivän jälkeen palattiin takas koululle ja oli aika käydä nukkuu, ku seuraavana päivänä oli tiedossa pitkä ja jännittävä päivä nimittäi saapuminen host perheisiin!! 

-Essi

It's time to go!

Eli siis lähdin Suomesta jo 25.3 ja äiti ja Jussi saatto mut kentälle. Jouduttii lähtee joskus 3 aikoihin yöllä, koska lento lähti jo 8 Helsinki-Vantaalta. Halusin olla ajoissa, koska väkisinki pienet hermostumisen merkit oli havaittavissa. Edelliset päivät meni vähä sekavissa fiiliksissä, koska tiesin et ei oo montaa päivää jäljellä ja vihaan jättää hyvästejä. En uskonut et se olis ollu niin vaikeeta, mut kyllähän sitä itkua sai vääntää melkei joka päivä. Vaikka sain tietää jo mun tulevasta host perheestä loppusyksystä, ajattelin et kun siihen on viel niin paljon aikaa ni ehdin hyvin hyvästelee kaikki iha rauhassa, mut toisin kävi. Eniten mua tietty huoletti jättää kaikki rakkaat tänne vaik omalla tavallaa odotti et pääsee lähtee. Toiseksi tää oli mun eka reissu YKSIN, joten olin siitäki iha hermona, koska tiesin että Lontoossa täytyis odottaa 7 tuntia. Mut sit se vaan oli tehtävä, jätettävä poikaystävä ja äiti kentälle kyynelien kera ja marssittava sisään! JA MÄ TEIN SEN! 

Lentojen suhteen kaikki meni kivasti vaik kyl se oli yhtä vuoristorataa tunteiden kanssa ku välil itketti ja välil taas jännitti ja ehkä jopa vähän kiehtokin uudet paikat. Lento Nykiin oli kylläki aika puuduttava, koska olin ollu hereillä lähemmäs 10 tuntia ja sit piti täytellä kaikkia lippulappuja, joista en tajunnu mitään ja sillo olis tarvinnu sitä tukea ja turvaa. Onneks mun viereisellä paikalla istu yks poika, jolta sit kysyin epäsuomalaisittain apua ja se onneks osas vähän auttaa. Loppujenlopuks sain kaikki täytettyä ja matka jatkui. Ja kyllä, vihdoin oltiin perilä J.F.K:n lentokentällä ja odotettiin passien tarkastusta. Kaikki meni kivasti eikä tarvinnut mitään ihmeellistä selvitellä. Laukkukin löytyi suhteellisen helposti. Sit vaan odoteltiin kaikkia au paireja aulassa ja sen jälkeen bussilla kohti training schoolia. 

Training school oli aika vanha paikka ja en oikein osannu odottaa mitään. Huonejaot meni sen mukaan, minne päin oli menossa ja mulla oli yks Kolumbialainen au pair samassa huoneessa. Training School lyhyesti : huoneet = KAMALAT, ruoka = KAMALAA (koko viikko mentiin salaatilla ja aamupalalla muroja).



Olin ainut suomalainen siellä, joten alkuun tuntu tosi tyhjältä, sillä ekaa kertaa elämässäni tuntu ettei mulla ole ketään!! Yllättäen siel oli paljon saksalaisia, jotka totta kai puhuivat pelkkää saksaa, joten ei mitää mahkuja ymmärtää. En oikeastaan ees koittanu hirveesti hakea mitään ystäviä sieltä, ku tiesin ettei kovin moni oo tulossa samaan suuntaan mun kanssa. Meijän luokka oli kyl tosi kiva ja ryhmätöissä tuli sit tutustuttua ihmisiin. Päivät vaan veny tosi pitkiksi aina ku joka päivä oli tosi tiukka aikataulu.

Ylläripaketti mun host perheeltä, ne oli maksanu mun opastetun kierroksen Nykissä ja sit lipun Top Of The Rockiin ja sit tuolla oli muutenkin vähä kaikkea pientä sälää.

-Essi

Here I am!

Vihdoin sain aikaseksi luoda tän blogin ja alkaa kirjottelee kuulumisia tänne. Eihän se vienytkään ku kuukauden verran. Ja jo yhden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, etten tiedä mistä alottaisin. Mut ajattelin, että tää helpottaa myös mua ku alkuun tietty kaikki kyselee miten menee ja sit joutuu kertoo kaikki asiat moneen kertaan, joten yritän olla reipas ja kirjotella tänne kuulumisia! 

-Essi