Jippiajei

Pari viikkoa taas hujahtanut ihan siivillä ja pakko alkaa uskomaan, et kyllä, viimiset kuukaudet menee ihan älyttömän nopeesti, halusit tai et. Sekavat fiilikset vuoden loppumisen suhteen tietenki, mut eipä siitä enempää.

Viime viikoilla ei oikeesti oo tapahtunu mitään kummallista, mitä nyt yks snowday, joka osottautui täysin normaaliksi aurinkoiseksi päiväksi, mitä nyt hieman lunta oli maassa. :D Mutta molempien tyttöjen koulut oli suljettu jokatapauksessa. Mä oon silti koittanu ahkerasti käydä salilla lähes joka aamu, mut muistanu lepäilläkin ja hemmotella itteäni hieronnalla. :)

Fiiliksiä salin jälkeen!

Mulla menee täällä iha älyttömän hyvin, viime aikoina oon saanu niin paljon kiitosta ihan kaikesta, et kyllä ne kommentit aina kummasti piristää. :) Ja tää perhe on vaan niin huippu! <3

Halusin vaan kirjottaa kaikille, että hengissä ollaan, tänään sunnuntaina vietin oikein kunnon lököpäivää: Emmin majassa katottiin vähä Harry Potteria, syötiin jädeä kermavaahdolla ja tais siinä hieman muutaki herkkua olla.. ;)

Loppuun vielä muutamia kuvia parin viikon takaa.

Okei, edellissunnuntaina tuli hirvee herkkuhimo ja löydettiin ittemme Cheesecake Factorysta, hupsistaa....

Tän viikon torstaina J taiteili pallojen kanssa.

Sheeeeeeepyyy!

Lökösunnuntai Harry Potterin kera.

P.S. Tääl on ollu iha järkyttävät pakkaset lähiviikkoina, host-äitiki oli, että tää on ihan ennenkuulumatonta, että on näin kylmää. Ei muuta ku villasukat jalkaan ja kaikki on hyvin!

<3:lla Essi

Montreal, Suomi ja UV!

Vihdoin maltan istua hetkeksi alas ja päivittää kuulumisia tännekin. Paljon on ehtinyt tapahtua joulukuun puolenvälin jälkeen. Oon ehtiny käymään Canadassa, reissannut Suomeen ja tullut vielä uudeksi vuodeksi takasin Bostoniin! 


Eli siis sain tossa syksyllä kasaan kolme creditiä, kun kävin koulussa kolmena lauantaina kolme tuntia putkeen. Tähän samaan syssyyn kuului reissu valittuun kohteeseen ja mä valitsin Montrealin. Oon aina halunnu mennä sinne talvella, en tiedä miks, koska en oo erityisesti mikään kylmän ystävä, mut sinne mentiin! Bussi starttasi meidän lähiasemalta joulukuun 13. (perjantai 13. ;D) ja bussimatkan oli odotettu kestävän se rattosat 9 tuntia. Onneks mulla oli Emmi mun seurana ja matka sinne menikin iha kivasti leffoja kattellessa ja silmiä ummistaessa. Päästiin hotellille illalla ja lähettiin kiertelemään kaupunkia tarkotuksena löytää joku kiva kuppila, jossa voi siemailla yhdet. No, päädyttiin kyllä aika huikeeseen mestaan, joka oli aika hirvee ja pelottava sisältä. Eipä tarvinnut kauaa siellä viettää aikaa ja mentiin suht koht ajoissa nukkumaan. Saatiin Emmin kanssa huonekavereiksi yks ruotsalainen tyttö ja yks suomalainen. 

Aamulla meillä oli opastettu bussikierros ympäri Montrealia ja opas oli tosi huikee. Saatiin paljon kuvia ja kierroksen jälkeen käytiin vähä shoppailemassa.(yllättävää) Tarkotus oli mennä metrolla olympiastadionille patsastelemaan, mutta metroasemalla kenenkään pankkikortit ei toiminut ja pelkkä käteinen kävi, joten skipattiin se ja pällisteltiin vähän lisää kauppakeskuksessa. Matkaan tarttui totta kai hieman typeriä tuliaisia, mut eiks meissä jokaisessa piile se pieni matkamuistohirmu?! Illalla käytiin dinnerillä koko porukan kanssa kivassa italialaisessa ravintolassa ja siitä jatkettiin yökerhoon. Lumisateelta ei voitu välttyä ja kotimatka hotellille meni mukavasti taksissa. Taksi tosin ei hyväksynyt muuta kun käteistä ja meillä ei ollut muuta kuin kortteja. Joten kaivettiin kaikki mahdolliset pennit ja lopulta taidettiin saada kasaan noin 8 dollaria(Canadan sekä USA:n dollarit yhteen laskettuna), mut taksikuski käski meidän kaikkien mennä nukkumaan ja toivotti tosi hyvät yöt. Eihä kukaa taksikuski anna tolla tavalla alennusta?! Joten kiitos sinä ihana taksikuski Montrealin yössä! 

Emmi ja mä pienessä pakkasessa!

Huikeet näkymät!

Pakkasta varmaan -30, ei oo kylmä ei.

Montreal!

Pitihän sitä vähä hullutella!

Sunnuntaina ennen lähtöä vähä sateli lunta...

Sunnuntaina sit körröteltiin takas kotiin ja hauska kokemus oli rajalla, ku kaikkien piti nousta bussista ja jokaisen passi tarkastettiin. Siinä meni varmaan valehtelematta tunti. Mut oli kiva reissu, sain muutaman kivan kaverin ja taas on yks maa käyty läpi jeee!

Ehdin olemaan kotona muutaman päivän, kunnes tuli torstai 19.12 ja oli aika sanoa heipat host-perheelle ja suunnata nokka kohti lentokenttää ja Suomea! <3 Olin menossa kolmen matkalaukun kanssa tyynesti metrolla Bostoniin, kunnes host-mama näki mun bägit ja totes tilaavansa mulle taksin, et Essi järki käteen. No periaatteessa mä olisin MAHDOLLISESTI voinu pärjätä, mut oon kyllä kiitollinen, että se taksi tilattiin. :D Lentokentällä ruokaa nassuun ja kone lähti ilmaan puoli yhdeksän aikaa illalla. Mulla oli vaihto Islannissa ja koneen just ollessa kiitoradalla päätettiinki kääntyä takaisin ja vaihtaa konetta moottorivian takia. Kone oli pari tuntia myöhässä ja Suomeen pääsin kolmen aikaan iltapäivällä. Jussi siellä mua vastassa ja ihana oli päästä kotiin! <3

Näillä mä roudasin kamat Suomeen.

Oli ihana nähdä äiti, isi ja Ellu ekaks ja mulle oli tehty oma piparkakkutaloki, wiihii! Ensinnäki kotona kaikki tasot oli iha sairaan matalalla, maitopurkista sai yhdellä kädellä kiinni ja kaapin ovia ei saanukaan paiskata, ku eihän meillä ollu niitä vaimentimia. Anteeks äiti! Mut ai että suomalainen perusruoka on hyvää: nakkikeitto ja ruisleipä oltermannilla! Suuntasin suihkun kautta Ainolle ja siellä oliki joulupippalot wihii! ;) Oli ihana nähdä kaikkia rakkaita, etenkin Ainoa! <3 Ilta oli vauhdikas ja oli hauskaa, kiitos kaikille mukanaolleille! 

Mun piparkakkutalo ala Elina!

 10 päivää hujahti yhdessä hujauksessa, mut paljon ehdin touhutakin mm. näin kavereita, sain Porin prinsessan Turkuun, kävin itse Porissa ja paikallisessa lätkämatsissa, söin suomalaista ruokaa, join viiniä, kävin saunassa, vietin joulua, hengailin Ainon kanssa, majailin Jussin luona, näin sukulaisia ja pelasin jopa futista tekonurmella!! 

Joulutunnelmaa, home sweet home <3

Joulupukki yllätti :)

Ainorakas <3

 Oli haikeeta sanoa taas heipat ja kyllä sitä kyynel jos toinenki vierähti poskelle, mut maanantaiaamulla kävästiin Ainon kanssa kaupan kautta, et sain tuoreet ruisleivät laukkuun ja sitte kohti asemaa. Hyppäsin bussiin ja körröttelin Helsinki-Vantaalle. Lennot oli ajallaan ja koneessa oli vähän haikee mieli. Bostoniin päästyäni piti mennä tullista läpi ja tuntihan siinäkin äkkiä vierähti jonotellessa. Mutta mikä parasta: ku pääsin lentokentän puolelle, siellä mun host-isä oli mua vastassa ja anto ison halin ja sano, et täällä ollaan kaipailtu sua jo. Ikävä ja haikee fiilis katos mielestä samantein ja kotona odotti samanlainen kohtelu. Tuliaisiks toin uuden muumimukin, josta J oli ihan huumassa ja totta kai hiukan suklaata ja muita herkkuja. Host-äiti rakastu ruissipseihin, joita toin sit muutaman pussin. Omat matkalaukut oli tyhjillään tai suomiherkkujahan ne oli täynnä: sipsejä, suklaata, namuja, purkkaa, pastilleja ja tietty salmiakkia! 

UV oli ihan oven takana ja olin töissä uudenvuodenaaton 10.30pm asti. Hostit oli sitte hieman myöhässä ja meinasin, etten enää ehdi Bostoniin. No, hyppäsin metroon ja olin Bostonissa 11.50pm. Ei siinä muuta ku juostiin kohti satamaa ja yritin etsiä Emmiä ja muita, mutta turhaan. Päätin pällistellä ilotulituksia rauhassa ja sen jälkeen treffata muut. Mulla oli erilainen, mutta kiva uusvuos, ei mitään ihmeellistä, mut tarviiko ollakaan. Olisin voinu olla vittuuntunut ja kiukutella, mut päätin, et oon ilonen ja korjaan asenteen, et kaikkihan lähtee vaan ja ainoastaan siitä. Tajusin, et oon iha älyttömän onnellinen, et oon saanu tilaisuuden tulla tänne maailman toiselle puolelle. Vuos 2013 oli sittenkin ihan hyvä. Tajusin, et oon kasvanu ihmisenä ja itsenäistyny ja oppinu selviämään tilanteesta ku tilanteesta. Ei tää oo ollu yhtä ruusuilla tanssimista, mut väitän, että oon kyllä sisulla selvinny. Olemalla avoin ja reipas. On mullakin niitä huonoja päiviä ollut, mut niinhän niitä kuuluukin. Oon joutunu antamaan periksi, mut myöskin saanut valtavan paljon. Oon saanu muistoja, valtavan kasan muistoja. Oon saanu toisen ihanan perheen, jonka kanssa haluan olla tekemisissä ikuisesti. Oon saanu paljon uusia kavereita ja muutaman hyvän ystävänki. Oon oppinu, et arvostamalla omaa itseään saa mahdollisuuden olla onnellinen, koska se kaikki riippuu itsestä. Oon myöskin ymmärtäny, että edelleen siellä maailman toisella puolella mulla on ihana perhe ja ystävät, joita kaipaan ja arvostan todella paljon ja joita ikävöin. Pian nähdään murut! Ja jollei tää menis ihan avautumiseks, ni Hyvää Uutta Vuotta 2014!! 
 

Ilotulituksia Bostonin satamasta!

Pikku lampi oli vähän jäätynyt!

Kokonainen työviikko alkoi tänään ja meen pehkuihin, öitä kaikille! 

<3:lla Essi